The Veil project is a performance that dives deep into the inner world of the mind, presented as a tangle of overlapping surfaces, ropes, shadows, projections and movement. The performance makes visible the part of the thought process in which the feelings and thoughts have not yet been filtered. During the performance, a cat wanders in and through the tangle as it pleases. The cat’s concentration and free will meet, if they happen to meet, the structured movement of the aerial acrobat Salla Hakanpää. Behind the veil, another layer of the mind and a new direction of the thought process are revealed, opening yet another veil. Duration: One hour. Language: No dialogue. Age preference: Over 12 years. Touring group: 1 performer, 1 technician (+1 cat) Stage: 9m width, 9m depth, min.5m height Audience: 80-700 Set up: 11 hours to performance Premiere: 23rd of September 2020, Culture Center Stoa, Helsinki, Finland Contact: Ainu Palmu e-mail: ainupalmu@gmail.com tel: +358405665282
Dossier EN Dossier FI
 For full lenght video please contact: ainupalmu(at)gmail.com The Veil Project is the Reflectors’ second production. The group consists of project whisperer and light and video projection designer Ainu Palmu, content creator and aerial acrobat Salla Hakanpää, thought visualiser and costume props designer Anne Jämsä, dramaturgist and thought cultivator Eira Virekoski, the one who gives sound to speechless Joonas Pehrsson and Edison, the Cat
 Co-production with: Cirko - Center for New Circus CirkörLAB Sirkus Supiainen Culture Center Stoa Zero Gravity Company
 Supported by: Samuel Huber Art Foundation Arts Promotion Centre Finland Alfred Kordelin Foundation City of Helsinki photos above: Mitro Härkönen
 Welcome, you dearest! How The Veil Project was received Exerpts from reviews Helsingin Sanomat : The delicate contemporary circus piece resembling a dream, a fairytale, a poem - - It felt like getting to see a glimpse of a story taking place in another world. The laws of nature in that world and the conditions for the progress of the story remained enigmatic and therefore fascinating. Everything consisted of white ropes and gauze in the dark. As was Hakanpää, so where those in motion almost all the time. In the course of the performance she built a gauze room whose walls were, depending on the lights, translucent or opaque. When the room was ready and Hakanpää stood inside, she began to be startled by her shadows she herself skilfully made. Would this be the message of the dream-, poem- and fairytale-like performance? We build ourselves shelters against the dark but even inside them we can’t get rid of our fears. – Harri Römpötti, Helsingin Sanomat Culture blog Kujerruksia: Of mind, in mind, mind “The Veil Project premiere has just been finished and I’ve said goodbye to an accompanying friend. I walk over to my car, take the seat and begin to weep. The crying feels benign and washes away something gooey. What’s left behind is room for something new. - - Momentarily, I forget to breathe just because I identify with the character on the stage, with her struggle. With how one knot still needs to be opened even though it requires effort, with how every once in a while one needs to nestle in the middle of the mash of thoughts, to finally break away from it. - - The story is supported by the disturbing yet beautiful soundscape by Joonas Pehrsson. In the state of obscurity of the beginning everything crackles and little by little the fragments begin to make sense. What if, what if one could get through this. The lighting- and video designs by Ainu Palmu also play a great role leading the gaze and creating light and shadows into surprising places. The ensemble is deliberate, yet appropriate to the subject, also rough. As I’m writing this it’s been nearly a month since the performance but It’s almost daily on my mind. Luckily I had noted the first impressions on my phone, for I pushed the writing forwards as my mind was processing what I had seen. It felt difficult to share the experience for it sunk into the layers somewhere deep inside. Fortunately there are such things, deep-taking yet still beautiful. Thank you. – Linnea Peurakoski, Culture blog Kujerruksia Theatre&Dance+Circus magazine A journey through the layers of mind A person is standing their back against the audience. The figures projected on the person’s back and the wall resemble a signal. There’s electricity in the air, non-verbal communication. As circus artist Salla Hakanpää starts to move, the action is determinedly focused on a bundle of ropes hanging from the ceiling. The journey has begun. The fabrics are utilized to create space. They transform from a bundle into walls of a room, new areas or routes for moving from one place to another on the stage. A new direction of a thought is self-selected and -created. - - As the result a solid contemporary circus piece combining the movement, the light and the sound into a beautiful, harmonious ensemble, builds up in front of the audience.” – Eeli Vilhunen, Teatteri&Tanssi+Sirkus Original reviews in Finnish below Demokraatti Dreamlike movement- journey to the landscape of inner world --- The content of the performance is the inner world of the human mind, the thoughts and feelings that haven’t been consciously processed yet. Each member of the audience can figure out by themselves what the thoughts and feelings really are. On the journey into the mental landscape, another meaning is brought by the cryptical videos created by Palmu, which are projected as well on gauzes, ropes as on Hakanpää’s body. The white, changing patterns are sometimes like hieroglyphs and sometimes like secretive signatures. - - Embodied by the transparency and intangibility of the veils, shadows and video projections, lightness and fragility almost meditatively meet the weight of the human body as well as the tension and strength required by aerial acrobatics. This composes The Veil Project’s universe of its own kind, to which the viewer is momentarily invited to.” – Annikki Alku, Demokraatti
Alla ihmisten, jotka ovat jo nähneet Veilin, ajatuksia esityksestä: Hienovarainen nykysirkusesitys muistuttaa unta, satua ja runoa – esitykseen kuuluu myös kissa, mutta ensi-illassa se säikähti ja piiloutui katsomon alle Liiat selitykset voivat laimentaa Veil-esityksen tunnelmaa. The Veil Project Stoassa. Ilma-akrobatia Salla Hakanpää, valo- ja videosuunnittelu Ainu Palmu, lavastus Ainu Palmu ja Anne Jämsä, pukusuunnittelu Anne Jämsä, dramaturgia Eira Virekoski, äänisuunnittelu Joonas Pehrsson. Köysi on melkein pelkkä viiva, yksiulotteinen linja, jota voi edetä vain ylös tai alas, eteen tai taakse. Sen varassa akrobatian luulisi olevan pelkistettyä puuhaa. Usein onkin, mutta Salla Hakanpää on ennenkin etsinyt uusia ulottuvuuksia vanhaan välineeseen. Uudessa Veil-hankkeessa osa köysistä on punottu harsomaisesta kankaasta. Kun Hakanpää roikkui ensimmäisessä ja kieputti samalla sen rakennetta auki, toisistaan irtoavien liinojen aistillinen aaltoilu toi mieleen abstraktin nukketeatterin. Liinat aukesivat edelleen suureksi harsoksi. Yhdessä huippukohdassa Hakanpää koteloitui siihen ilmassa ja kuoriutui jälleen. Harson sisällä hän oli muuttunut. Uudella Hakanpäällä oli yllään harsomainen mekko, joka muistutti etäisesti perhosen siipiä. Taustalla kuului puheen pirstaleita ja elektronista musiikkia, joka oli kuin hiljaista hälyä. Välillä puhe selkeni niin, että sanoista ja lopulta lauseista sai selvää. Loruilukin vain rakensi tunnelmaa, muttei selittänyt mitään. Toisinaan Hakanpään vartaloon ja harsoihin heijastettiin viivojen kihiseviä syheröitä ja tekaistua tekstiä, joka oli kuin pienen lapsen jäljitelmää kirjoituksesta. Tuntui kuin olisi päässyt näkemään vilauksen jossain toisessa maailmassa tapahtuvasta tarinasta. Sen maailman luonnonlait ja tarinan etenemisen ehdot jäivät arvoituksiksi ja siksi kiehtoviksi. Kaikki koostui valkoisista köysistä ja harsoista pimeässä tilassa. Hakanpään ohella nekin olivat melkein koko ajan liikkeessä. Esityksen mittaan hän rakensi harsoista huonetta, jonka seinät olivat valoista riippuen läpikuultavia tai läpinäkymättömiä. Kun tila oli valmis, Hakanpää seisoi sen sisällä ja säikkyi taiten luotuja omia varjojaan. Olisiko siinä unta, runoa ja satua muistuttavan esityksen sanoma? Rakennamme itsellemme suojapaikkoja pimeyttä vastaan, mutta emme niiden sisälläkään pääse eroon peloistamme. Nykysirkus on yleensä kaukana perinteisen sirkuksen ilveilystä, mutta Veil-esityksen hienovaraisuudelle se tuntuu silti karkealta määreeltä. Liiat selityksetkin voisivat laimentaa sen tunnelmaa. Esitykseen kuuluu myös Edison-kissa, joka reagoi vapaasta tahdostaan Hakanpään ilma-akrobatian kanssa. Ensi-illassa Edison kuitenkin säikähti koronajärjestelyjen touhotusta niin, että vietti suurimman osan ajasta piilossa katsomon alla. Karkuruus ei laimentanut esityksen jännitettä. Valo- ja videosuunnittelusta vastaa Ainu Palmu, joka on myös lavastanut esityksen Anne Jämsän kanssa. Äänisuunnittelun on tehnyt Joonas Pehrsson. Hakanpään ja heidän työnsä jää kummittelemaan mieleen pitkäksi ajaksi. Harri Römpötti, Helsingin Sanomat Mielestä, mielessä, mieli The Veil Projectin ensi-ilta on juuri taputeltu loppuun ja olen heiluttanut aulassa heipat seurana olleelle ystävälle. Kävelen autolle, istun penkille ja alan itkeä. Itku on hyvälaatuista ja sen mukana kehosta poistuu jotain tahmaista. Se jättää jälkeensä tilaa jollekin uudelle. Esitys on nykysirkusryhmä Heijastimien uusin tuotanto, jossa nähdään lavalla ilma-akrobaatti Salla Hakanpää. Lavaesiintyjiin kuului myös Edison-kissa, mutta ensi-illassa hän valitsi pysytellä piilossa ja oli läsnä vain henkisesti. Lukuohjeena esitykseen minulla on sen kuvaus akrobaattinen matka ihmismielen sisälle, ja sitä se minulle totisesti olikin. Esityksen kuluessa aivoni naksahtavat tulkintavaihteelle ja ajatuksissani suitsin itseäni. ”Yritä nyt keskittyä vain katsomiseen, ei tarvitse tulkita koko ajan!” Ja kuitenkin oma päänsisäinen visio oli niin vahva, että lopulta annoin sen tulla ja johdattaa. Heittäydyin mukaan siihen, miten mielen syövereistä löytyviä solmuja nypittiin auki, joskus ihmetellen ja välillä niihin upoten, määrätietoisesti, vaikka kivulta ei voi säästyä. Halusin nyökytellä, että juuri tuollaista se on, ihan perseestä ja hirveää nyppiä omia kipukohtiaan, ja lopuksi kuitenkin keveyttä ja vapautta tuovaa. Välillä unohdan hengittää ihan vain siksi, että samastun näyttämön hahmoon, hänen kamppailuunsa. Siihen, miten yksi solmu on vielä avattava, vaikka se vaatii ponnistelua, siihen, miten välillä on käperryttävä kaiken sen ajatusmössön keskelle päästäkseen siitä lopulta irti. Olen seurannut Hakanpään uraa vuodesta 2013 ja nähnytkin lähes kaikki Suomen kamaralla nähdyt esitykset. Arvostan hänen tekemisiään hirvittävästi. Ilmaisu tuntuu tarkoituksenmukaiselta ja dynaamiselta, turhaa kikkailua ei esiinny. Jos jokin osio saakin minut henkäisemään katsomossa, koen sen osaksi tarinaa eikä tarpeeksi näyttää, että näin hurjaa se katonrajassa temppuileminen on. Ja arvostan nimenoaan sitä, että vaikka Hakanpää on teknisestikin hyvin taitava, on keskiössä tarina. Yleisölle ei tarvitse tarjota päätähuimaavaa akrobatiaa sekunneittain, vaan välillä voi hengähtää ja keskittyä siihen, kuinka silkkiköysi keriytyy hypnoottisesti auki. Joonas Pehrssonin häiritsevä, mutta silti kaunis äänimaisema tukee tarinaa. Alun epäselvyyden tilassa kaikki rätisee, vähitellen fragmenteista alkaa saada selvää. Mitä jos, mitä jos tästä voisikin selvitä. Suuressa roolissa on myös Ainu Palmun valo- ja videosuunnittelu, joka ohjaa katsetta, luo valoa ja varjoja yllättäviin paikkoihin. Kokonaisuus on harkittu, mutta aiheeseensa sopivasti kuitenkin myös rouhea. Tätä kirjoittaessa esityksen näkemisestä on lähes kuukausi, mutta se on mielessä lähes päivittäin. Onneksi olin kirjannut ensimmäiset vaikutelmat jo puhelimen muistioon, sillä kirjoittaminen siirtyi mielen askarrellessa nähdyn parissa. Tuntui vaikealta jakaa tätä kokemusta, sillä se solahti jonnekin syvään kerrokseen. Onneksi on tällaista, syviin vesiin vievää ja silti kaunista. Kiitos. Toivottavasti The Veil Projectia on mahdollisuus nähdä vielä tulevaisuudessa. Tällä kertaa esityksiä oli neljä syyskuisessa Stoassa. Linnea Peurakoski, Kujerruksia -blogi 25.9.2020 14:39 ・ Päivitetty: 25.9.2020 14:39 Nykysirkusarvio: Unenomainen liikematka mielen maisemiin Salla Hakanpään nykysirkusesityksissä on aina vahva, tarkempia tiukkoja tulkintoja pakeneva tunnelma Ilma-akrobaatti Salla Hakanpää on lähes koko uransa ajan etsinyt uutta näkökulmaa ja tapaa työskennellä köysien ja liinojen kanssa. Hän on ottanut mukaan veden eri muodoissa ja vienyt akrobatian jopa konkreettisesti veden alle. Hän on myös esiintynyt yhdessä oman varjonsa kanssa. Pitkäaikaisina yhteistyökumppaneina hänellä ovat olleet valo- ja videosuunnittelija Ainu Palmu ja pukusuunnittelija Anne Jämsä. Nyt tämä kolmikko täydennettynä äänisuunnittelija Joonas Pehrssonilla ja dramaturgi Eira Virekoskella on Reflectors-ryhmänä toteuttanut esityksen nimeltä The Veil Project. Kaikki ei olekaan sitä miltä näyttää Hakanpään esityksissä on aina ollut vahva imu ja tarkkoja tulkintoja pakeneva tunnelma. Niin nytkin. Sen yhtenä tekijänä on uskallus käyttää aikaa. Mitään ei hätiköidä ja sirkukseen olennaisesti kuuluva rakentaminen nivotaan olennaiseksi osaksi esitystä. Hakanpään liikkeet niin maassa kuin köydellä ovat välillä lähes unenomaisen rauhallisia. Esityksen sisältönä on ihmismielen sisäinen maailma, ajatukset ja tunteet, joita ei ole vielä tietoisesti käsitelty. Mitä ne ovat, on oikeastaan jokaisen katsojan itsensä pääteltävissä. Mukana on ainakin mielikuvia itsestä lapsena, mihin viittaisi Hakanpäälle verhojen sisältä ilmestyvä pikkutytön mekko. Etsintämatka ja omiin ajatuksiin kaivautuminen on kuitenkin tärkeämpää kuin löytäminen. Teoksen nimen mukaisesti (veil, engl.=huntu, verho) esityksessä on sekä köysiä että ohuita verhoja, mutta miten Hakanpää niitä käyttää, sitä en kerro, jotta en veisi katsojalta yllättymisen nautintoa. Sen voin sanoa, ettei kaikki välttämättä ole sitä miltä se näyttää. Oman merkityksensä matkaan mielen maisemiin tuovat Palmun luomat kryptiset videot, joita heijastetaan niin verhoihin, köysiin kuin Hakanpään kehoonkin. Vaihtuvat valkoiset kuviot ovat välillä kuin hieroglyfejä ja välillä kuin salaperäisiä nimikirjoituksia. Myös Pehrssonin luoma äänimaailma on yhtä monitulkintainen. Erilaiset mekaanisesti tuotetut äänet sekä vuorottelevat että sekoittuvat pilkottuihin tavuihin ja sanoihin, joista loppupuolella hetkeksi muodostuu assosiaatiologiikalla etenevä lausejatkumo. Senkin osalta katsojalla on vapaus päättää, onko kyseessä ratkaiseva tulkinta esityksen sisällöstä vai ei. Jämsän puvustus on väritykseltään yhtä neutraali kuin koko muukin visuaalinen maailma. Ihon värinen asu toimii tietenkin videoiden alustana, mutta samalla se antaa rauhan keskittyä Hakanpään vaativaan ja taitavaan ilma-akrobatiatekniikkaan. Esityksessä kohtaavat lähes meditatiivisesti keveys ja hauraus, joita ilmentävät verhojen, varjojen ja videokuvien läpinäkyvyys ja aineettomuus sekä ihmisen kehon paino ja ilma-akrobatian vaatima voima ja jännite. Niistä muodostuu The Veil Projectin omalakinen maailman, johon katsoja pääse hetkeksi mukaan. Annikki Alku, Demokraatti Matka ihmismielen kerroksiin Kulttuurikeskus Stoassa nähtiin syksyllä Reflectors-työryhmän nykysirkusesitys The Veil Project, a contemporary circus piece about to find it out. Teos on unenomainen matka ihmismielen sisälle, sen moninaisiin kerroksiin. Henkilö seisoo selkä käännettynä yleisöön. Selkään ja takaseinustalle heijastettavat muodot tuovat mieleen signaalin. Ilmassa on sähköä, sanatonta kommunikaatiota. Kun sirkustaiteilija Salla Hakanpää lähtee liikkeelle, toiminta suuntautuu määrätietoisesti tilan keskellä olevaan, katosta roikkuvaan köysinippuun. Matka on alkanut. Esitys rakentuu ilma-akrobatialle. Hakanpää hyödyntää työskentelyssään vahvasti köysiä ja verhoja. Niitä pitkin kiivetään, liikutaan pystysuoraan, sivuttain tai sitten vain roikutaan. The Veil Projectin työryhmä sanoo haluavansa tehdä näkyväksi vaiheen, jossa ajatukset ja tunteet ovat vielä suodattamattomina. Köysien ja lakanoiden avulla ajatuksen kulku ja mielen kerroksellisuus konkretisoituvat. Lakanoilla luodaan tilaa. Ne muuntuvat kangaskimpusta huoneiden seiniksi, uusiksi alueiksi tai reiteiksi näyttämöllä, jota pitkin liikkua paikasta toiseen. Ajatuksen uusi suunta valitaan ja luodaan itse. Hakanpään kontakti yleisöön pysyy etäisenä koko esityksen ajan. Fokus on ennemmin tutkivassa, hetkessä elävässä tekemisessä. Oleellista ei ole kai yrittää ottaa haltuun vaan havainnoida. The Veil Projectista hahmottuu tuntuma siitä, että esitystä tehdessä on liikuttu vahvasti yhtenäisenä työryhmänä. Mielikuvat ajatusprosesseissa navigoimisesta kuuluvat Joonas Pehrssonin äänissä sanojen tapailuna sekä Ainu Palmun valoissa ja videoissa hahmottuvissa aivosähkökäyrissä. Kuuluu esitykseen kissakin, joka tosin katosi esityksen alettua. Lopputuloksena yleisön eteen rakentuu eheä nykysirkusesitys, jossa liike, valo ja äänet yhdistyvät kauniiksi, harmoniseksi kokonaisuudeksi. Eeli Vilhunen, Teatteri Tanssi Sirkus -lehti Reflectors: The Veil Project. A contemporary circus piece about to find it out. Konsepti Ainu Palmu, Salla Hakanpää ja työryhmä. Dramaturgia Eira Virekoski. Valot ja videot Ainu Palmu. Lavastus Anne Jämsä ja Ainu Palmu. Äänet Joonas Pehrsson. Näyttämöllä Salla Hakanpää ja kissa Edison. Ensi-ilta Stoassa 23.9.2020. Ainu Palmun sivustolle Salla Hakanpään sivustolle